Luento Pellavasalissa ainutlaatuisesta piirustuskokoelmasta 1930-luvun Neuvosto-Karjalasta.

Saksalainen taiteilija ja filosofi Heinrich Vogeler (1872–1942) luopui jugendin estetismistä ja omaksui kommunistisen aatteen. Monen eurooppalaisen kulttuuripersoonan tapaan hän suuntasi 1920–luvulla Neuvostoliittoon. Sosialismin ideat tuntuivat silloin puhtailta, synnittömiltä ja todellisilta. Vogeler suuntasi matkoja useisiin Neuvostoliiton kolkkiin: hän kiersi Moskovan alueella, Transkaukasiassa, Keski-Aasiassa ja Volgan rantaseuduilla sekä Neuvosto-Karjalassa. Matkoillaan hän tallensi vaikutelmiaan piirroksiin ja maalauksiin.

Neljästi Karjalaa kiertäneen Vogelerin Karjala-aiheiset työt ajoittuvat vuosiin 1933–1934. Noina 1930-luvun alun vuosina Neuvosto-Karjalassa oli tekemisen meininki. Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma Karjalalle osoitettuine metsänhakkuutavoitteineen oli tehnyt Karjalasta suuren työmaan. Vogeler tallensi sosialismia rakentavia ihmisiä, iskulauseita, huoneistojen interiöörikuvauksia, huonekaluja, tekniikkaa, työkaluja ja muuta näkemäänsä akvarelleihin ja värikynäpiirroksiin. Osa näistä töistä on omistettu suomalaisille, jotka saapuivat Karjalaan rakentamaan sosialismia.

Vuonna 1936 Vogelerin 132 teosta päätyi Karjalan valtion museoon (myöhemmin nimellä Karjalan tasavallan Kansallinen museo). Osa teoksista katosi evakkovuosina tai sodan jälkeen ja nykyään museokokoelmissa on kaikkiaan 95 piirustusta ja akvarellia.

Monet kuvien ihmiset joutuivat aikanaan historian jauhinkivien jauhamiksi kuten itse Vogelerkin. Vogeler kuoli vuonna 1942 nälkään ja tauteihin Kazakstanin Karagandan alueen Kornejevkan kylässä, jonne hänet oli saksalaisena karkotettu Moskovasta. Vogelerin työt ovat ainutlaatuinen historiallinen ja etnografinen lähde nyt jo kadonneesta ajasta ja sen ihmisistä. Kuviin Vogeler on tallentanut palan Neuvosto-Karjalan ja sen suomalaisten historiaa ajalta, jolloin aurinko paistoi.

Kamppinen, Ossi

Ossi Kamppinen työskentelee myyntipäällikkönä luonnontieteiden ja historian opetusvälineitä tuottavassa ja myyvässä yrityksessä. Historian harrastajana hän on perehtynyt sotia edeltäneeseen Neuvosto-Karjalan suomalaisvaiheeseen. Kiinnostus aiheeseen tutustutti Kamppisen myös hänelle ennestään tuntemattomaan mummonsa veljeen Kalle Lahteen, yhteen amerikansuomalaisen Säde-kommuunan perustajista. Lukuisat Karjalaan suuntautuneet matkat ovat vieneet Kamppisen niin Säteen kuin muidenkin menneiden suomalaisasutusten seuduille etsimään tiedonjyväsiä ja sovittamaan kirjoista luettua tietoa Karjalan maisemaan.

Rinne, Arto

Arto Rinne on venäjänsuomalainen synnyinkaupungissaan vaikuttanut Karjalan Radion toimittaja sekä folk-muusikko. Koulutukseltaan hän on kielitieteilijä. Hän valmistui Petroskoin valtionyliopistosta vuonna 1990. Nykyisin hän asuu Kouvolassa.

Rinne on sukujuuriltaan suomalainen. Hänen isovanhempansa Uuno ja Sanni Rinne loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon vuonna 1931. Isoisä teloitettiin Stalinin vainoissa ampumalla vuonna 1938. Uunon poika Pauli Rinne eli Arto Rinteen isä (1934–2021), oli Petroskoissa tunnettu näyttelijä, ohjaaja ja kulttuurivaikuttaja.

Arto Rinne on soittanut ja laulanut Santtu Karhu & Talvisovat-, Myllärit- ja Sattuma-yhtyeissä. Vuonna 2006 hän teki yhteistyössä Peter Coonin kanssa ensimmäisen soololevynsä. Albumi Kiireen kääntöpuoli ilmestyi vuonna 2007.

Elokuussa 2021 Arto Rinteeltä julkaistiin Juminkeko-säätiön kustantamana kirja Karjalaan kaikonneita, suomalaisten pakolaisten kohtaloita sukutarinana. Hänen itsensä kääntämä venäjänkielinen laitos ilmestyi vuonna 2022 Petroskoissa nimellä, joka suomeksi kuuluu: Pauli Rinne, näyttämö ja elämä (ven. Паули Ринне, сцена и жизнь)