Taidenäyttely, Ihmisyyden tunnustajat: Aseeton Suomi 4.-27.3. Pellavasalissa

Ihmisten keskinäinen veljeys ja väkivallaton maailma ovat ihanteita, joita Aseeton Suomi -taidenäyttely pyrkii herättämään ja tuomaan osaksi konkreettista todellisuutta.

HISTORIIKKI:

Jo 70-luvulla tutustuminen teosofiseen maailmankatsomukseen alkoi vaikuttaa näyttelyn taiteiljoiden aatemaailmaan ja sitä kautta niin teoksiin kuin taiteilijoiden käsityksiin taiteen merkityksestä ja sisällöstä.

Liittyminen Martta Horjanderin ympärille syntyneeseen veljesryhmään toi luonnollisesti mukanaan ajatuksen yhteisestä taidenäyttelystä, kulttuurityöstä teosofian, aseettomuuden ja veljeyden puolesta ja innoittamana. Niinpä Varkauden vanhassa museossa 7.1.1979 ensimmäinen Aseeton Suomi -taidenäyttely näki päivänvalon.

Vuosina 1979-82 näyttely ripustettiin yli neljäkymmentä kertaa eri paikkakunnilla. Vuonna 1982 avattiin pysyvä näyttely Käpykolossa Konginkankaalla. Nykyinen pysyvä näyttely taas on toiminut vuodesta 1985 lähtien Vilppulan Väinölässä vaihtuvin teoksin. Näyttely on avoinna ympäri vuoden.

Vuonna 1987 kiertävä näyttely lähti jälleen liikkeelle ja on toiminut yhtäjaksoisesti siitä lähtien käsittäen keskimäärin kuusi ripustusta talvikaudessa pääasiassa kirjastoissa ja kaupungintaloissa ympäri Suomea.

Aseeton Suomi -näyttelykokonaisuus koostuu nykyisin seitsemän taiteilijan teoksista. Heistä Pekka Peltola, Erkki Saarilehto (1953-2007), Merja Saarilehto ja Juha Saarilehto ovat olleet mukana alusta asti. Reija Tähtinen liittyi mukaan 1991, Joonas Peltola 2001 ja Satulia Saarilehto 2003

Kesänäyttely otsikolla Teosofis-kalevalaista kuvataidetta aloitti toimintansa vuonna 1993 Mäntän Sampolassa ja on ripustettu joka vuosi. Kesänäyttelyssä esitetään pääasiassa vuoden aikana syntynyttä uutta tuotantoa.

Jokainen taideteos kertoo oman pienen tarinansa, sisältää kokemuksen, tunteita, keskittymistä, siis voimaa. Taiteilija kantaa vastuun omasta työstään, moraalistaan ja motiivistaan, siitä mihin hän tämän voiman suuntaa.

Taide ulottaa vaikutuksensa katsojaan, se on tunteiden kieltä, joka muuntaa järjellistä ymmärrystämme tunteiden muotoon, joka kokemuksiksi tai alitajuisiksi aavistuksiksi.
Kuvat jäävät katsojan sieluun.

Kauneutta ei ole se, mikä silmäämme miellyttää, kauneutta on se, mikä todella on kaunista, siis se, mikä luonnossa ja ihmisessä on todellista, ikuista ja kestävää.

Taiteilijan tehtävä on opetella tätä kauneutta näkemään, sillä tästä kauneudesta syntyy se todellinen taide, joka voi koskettaa ihmistä.

Aseeton Suomi -taidenäyttely on kiertänyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1987 lähtien, osa taiteilijoista on vaihtunut matkanvarrella ja uusia teoksia on tullut mukaan. Näyttely kiertää kirjastoja ja kulttuurikeskuksia lähinnä taloudellisten resulssien rajallisuuden takia, toimintamme rahoittaa ihmisyyden tunnustajat säätiö, joka ei ole tunnettu varakkuudestaan.

Näyttely kokonaisuus kootaan yleensä syksyllä, taiteilijoiden itse kuratoimana muodostamaan monipuolisen kokonaisuuden. Sitten se lähtee talvikaudeksi kierrokselle sisältäen n. 5-7 ripustusta talvikaudessa, kesällä näyttely ei kierrä. Näyttelyt sisältävät yleensä n.40 -80 teosta kaikkien seitsemän taiteilijan teoksia. Tosin pokkeiksiakin on.

Näyttely on ripustettu yli 200 kertaa samalla teemalla, ja todellakin mitä erilaisimmissa paikoissa, välittämättä turhan takkaan kaikista taiteellisista nyanseista, valaistuksesta tai muista yksityiskohdista. oikeastaan jokaisen tilan asettamilla ehdoilla ja mahdollisuuksilla. Moninaisista teoksista voi rakentaa aina omanlaisensa kokonaisuuden.